Heinä18

Heinä18

tiistai 10. heinäkuuta 2018

KIVEN KOLOT KUKKIMAAN

Ihana kesä jatkuu... Iltaisin ei sitten millään hennoisi tulla sisälle ja asettua nukkumaan. Kuumimman auringon porotuksen muuttuessa pehmeäksi lämmöksi on hyvä aika kastella istutuksia ja kasvimaata. Sekä tehdä pihakierros tutkaillen pihan kasveja. Ihmetellen kasvun ihmettä ja kehitellä mielessään uusia projekteja. Olen tyytyväinen, etten kevään ensi hurmoksessa säntäillyt sinne tänne istuttamaan kaikkea mahdollista vaan maltoin vähän painaa jarrua. Suunnitelmat kehkeytyvät vähitellen, kun niille antaa aikaa.

Vaikka tämä ensimmäinen kesä uudessa kodissamme ja pihapiirissämme on pääasiassa varattu rentoutumiselle niin eihän sitä malta sentään täysin olla käsiään multaan upottamatta. Ehei!
Ensimmäinen projekti oli keväinen kasvimaan laitto lavakauluksiin ja mansikoiden sekä raparperin istutus. Viikko sitten herkuteltiin ensimmäisen kerran oman maan perunoilla, tillillä ja sipulin varsilla. Kesäinen makunautinto parhaasta päästä!


Salaatti kasvaa kohisemalla ja on sitä syötykin. Tällä vauhdilla luulen joku aamu herääväni suuret kanin hampaat suussa....

Toinen alkukesän projekti oli omenapuiden istutus etelä-rinteeseen. Pihallamme kasvavat nyt Esteri ja Pirja. Jälkimmäinen varhainen kesäomena ja ensimmäinen päärynäisen makea syysomena. Jossain vaiheessa näistä kahdesta tytöstä laitan myös kuvat tänne blogiin.

Kolmas projekti on seuraavanlainen;



Talomme edessä on ilmeisesti rakennusvaiheessa maasta nousseista kivistä tehty kivimuuri, pituutta n. 10 metriä. Heti toukokuun alussa täytin kiven koloja mullalla ja kylvin monivuotisia kivikkokasveja. Aika mukavasti ovat itäneet; hopeahärkkiä ja patjarikkoa. 




 Polkuhaarikko, neidon maksaruoho ja kaukasian maksaruoho itivät todella hitaasti ja ovat vasta pienen pieniä taimia. Krasseja kasvatin siemenistä ja taimien päästyä vauhtiin siirsin kiven koloihin. Haaveilen loppukesän keltaisista ja hehkuvan punaisista kukkaryöpyistä, jotka laskeutuvat kivien väliin...


Kesäkuun alussa istutetut ketoneilikat kukkivat kauniisti kesäkuussa aniliinin punaisin kukin. Nyt turppaat peittävät tehokkaasti oman kivenkolonsa.



Kangasajuruohoa kylvin myös, mutta lisäksi istutin muutaman valmiin taimen, samoin maksaruohot sekä patjarikon.






Saniaiset tai sananjalat ( mikä näiden virallinen nimi nyt onkaan) kasvoivat valmiina edellisen asukkaan istuttamina.



Tykkään tästä kivimuurista tosi paljon. Kivet ovat kauniita ja kasvit pehmentävät vaikutelmaa. Sammalleimua aion vielä muurille istuttaa, kunhan ehdin puutarhalle käymään. 
Huomaan, että kovin vaatimattomalta kivimuurini vielä näyttää, mutta mielenkiinnolla odotan millainen on näkymä jo vuodenkin, saatikka kahden, kuluttua.  

tiistai 26. kesäkuuta 2018

KASVIMAALLA ILLAN SUUSSA

Ehkä ei koskaan kasvimaa ole ollut tässä mallissa juhannuksen jälkeen.
Olen aivan hämmentynyt tästä rehevyydestä...


Toukokuun poikkeuksellinen lämpö mahdollisti aikaiset kylvöt. Ja vaikka kärvisteltiin kuivuudessa niin lomalla oli aikaa huolehtia riittävästä kastelusta, 2-3 päivän välein. Harsot pidin laatikoiden päällä suojana 2-3 viikkoa, kunnes taimet pääsivät hyvään kasvuvauhtiin.

Uuteen kotiin muuttaessa epäilin kovasti, onko nykyinen paikka kasvimaalle se oikea. Kasvulaatikot ovat talomme päädyssä, länsi-pohjoissuunnassa, metsän reunassa. Olin jo sijoittamassa lavakauluksia etupihalle, etelä-länsi rinteeseen, tulevan kasvihuoneen viereen.
Alkukesä on osoittanut, että nykyisessä paikassa on sopivasti valoa, varjoa ja suojaa eli täydellinen paikka.


Juhannuksena lohen päälle saatiin jo omasta maasta tilliä.


Sipulin varsia olen reilun viikon käyttänyt salaateissa, wokissa ja sellaisenaan leivän päälle.
Täytyy sanoa, että niissä on ytyä!


Jäävuorisalaatti ja "baby leaf" -salaattisekoitus kasvavat kohinalla. Enään ei tarvitse ostaa salaattia kaupasta.



Kaupan ruukkusalaateista puheen ollen, pieni vinkki;
Loppuun syöty ruukku kannattaa laittaa multaan ja muutaman viikon kuluttua on taas tuoretta salaattia tarjolla. Eikä vie paljoa tilaa. Onnistuu vaikka parvekkeella:)

Loppuun syöty kaupan ruukkusalaatti istutusvaiheessa
n.1½ viikon kuluttua
Uutta satoa n. 3 viikossa
Peruna on myös hyvässä vauhdissa, lajikkeena tuttuun tapaan Timo:) Oman maan perunoita saadaan vielä odottaa pari viikkoa.
Lavakauluksellisen lisäksi muutama perunan varsi kasvamassa saavissa ( taka-alalla).
Uudet perunat, silli, sipuli. Kesäruokaa parhaimmillaan.


Sitten vielä kierrätysidea. Alkukesästä ainakin Satupuutarha-blogissa kyseteltiin kierrätysideoiden perään. Kommentoin tuolloin kyselyyn ja kerroin ottavani vanhat saappaani hyötykäyttöön.
Tässä ne nyt ovat:



Tonttimme ehkä varjoisimpaan osaan olen istuttanut vuorenkilpeä, maahumalaa, saniaisia. Pikkuhiljaa alue täydentyy havuilla, kuunliljoilla ja muilla varjossa viihtyvillä kasveilla. Aivan auringoton ei ole tämäkään nurkka vaan aamun ensimmäiset ja illan viimeiset auringon säteet yltävät myös tänne. Vihreiden kasvien, kantojen ja kivien keskelle vähän piristystä; maahumalaa kasvavat saappaat.



Maahumalaa ja krassia on kasvamassa myös parissa amppelissa. Toivottavasti loppukesästä ovat monikertaistanuneet.


Paljon muutakin pihalla tapahtuu koko ajan. Niistä kerron teille kesän kuluessa lisää.

torstai 21. kesäkuuta 2018

KESKIKESÄN JUHLAN KYNNYKSELLÄ

Keväisen kodin vaihdon myötä työmatkani tuplaantui, 17 kilometriin yhteen suuntaan. Työmatkapyöräilyn toukokuisen lomani jälkeen aloitin vähitellen eli joka toinen päivä matka taittuu pyöräillen. Pari ensimmäistä matkaa ajoin suorinta reittiä eli kilometrikaupalla suoraa tietä, kohtuullisen vilkkaan tien reunassa. Tylsää!

Pian löytyi vaihtoehtoinen reitti. Pieni kylätie, joka polveilee keskellä kaunista luontoa. Vanhoja puita tien varrella, maaseutua peltomaisemineen, pieniä puroja ja matkan loppupuolella Kiiminkijoki. 
Nämä kuvat tältä aamulta; 





Nyt voi matkalla olostakin nauttia, eikä vain tähdätä perille pääsyyn;
...haistella kesäisiä tuoksuja
...katsella maisemia ja bongailla kivoja ideoita pihoilta
...kuunnella linnun laulua ( ja puolessa välissä matkaa erään talon kukon kiekumista!)
...tuntea tuulen tuiverrus  ja auringon lämpö iholla tai
...maistella sadepisaroita eli
NAUTTIA KESÄSTÄ!

Näyttää siltä, että sääherra ei oikein suosi ilmoillaan keskikesän juhlaa
Oulun seudulle luvassa huomenna aamusta vähäistä sadetta, iltapäivää kohti runsasta sadetta ja aattoiltana mahdollisesti ukkosta. Juhannuspäivä näyttää jatkuvan pilvisenä ja sunnuntaina ehkä aurinkokin näyttäytyy.  No, jos sataa niin kuunnellaan sitten sateen ropinaa sisällä vaikka hyvää kirjaa lukien ja rennosti ottaen:)






OIKEIN HYVÄÄ JA RENTOUTTAVAA JUHANNUSTA!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

KESÄKELIEN PALUU

Pari viimeistä viikkoa ovat olleet vilpoisen puoleisia, ilmat viileni kummasti heti kesäloman loputtua. Aurinkoa, tuulta ja viileitä öitä on ollut, mutta ei sadetta muutamaa satunnaista kuuroa lukuunottamatta, mitkä eivät maata pintaa pidemmälle ole kastelleet.
Alkukesän aikana tehtyjä istutuksia  on saanut kastella kiitettävästi, mutta tulevalla viikolla säätietojen mukaan voisi olla luvassa sadetta jo vähän enemmänkin. Voi kuinka hyvä se tekisikään!

Vaikka sadetta jo kaipaa niin kyllä olen nauttinut myös kesäisestä lämmöstä, mikä on tänä viikonloppuna jälleen meitä hellitellyt. Ja kunhan vettä muistaa antaa niin kukatkin tykkää!
Tänä kesänä kesäkukat ovat erityisen tärkeässä asemassa. Kun kotipihallamme ei vielä paljoa kuki niin nämä terassin kaunokaiset saavat tyydyttää kukkakaipuutani.


Viikko sitten lähdin ostamaan Kallion kotipuutarhalta amppelivaulaa, mutta mustasilmäsusanna hurmasi minut näyttävyydellään. Kukat kuin pieniä aurinkoja...




Lisäksi ne tuovat runsaudellaan toivottua näkösuojaa terassillemme.




Yrtit iloitsevat auringosta eikä niitä ohimenevä kuivuuskaan kauheasti haittaa, tosin altakasteluruukussa kosteus säilyy mukavan tasaisena vaikka puutarhuria välillä laiskottaisikin.
Tässä rosmariini, oregano ja kukkiva timjami yhdessä pelargonin kanssa.



Kuukausi sitten hankittu minttu on  moninkertaistunut ja tuoksuu ihanalle, kun sitä ohimennessä vähän pöläyttää. Mikäli ei halua mintun leviävän ympäriinsä niin astiaistutus pitää kasvin kurissa.


Näissä tunnelmissa kohti juhannusviikkoa:)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018


ORVOKKIEN PARTUROINTIA

Ennätyslämpimän kevään aikana orvokkien varret ovet venyneet ja venyneet ja orvokkiamppelini näytti jo aika räjähtäneelle. Muutamana päivänä olen suunnitellut kukinnan alasleikkausta, mutta toimeen ryhtyminen kukkien ollessa vielä niin kauniita arvellutti. Yleensäkin olen ihan liian helläkätinen kasveja leikkaamaan. Vähän rohkeammalla otteella lopputulos olisi usein kauniimpi...
Kesän ollessa kuitenkin vasta aluillaan orvokit jaksaisivat ehkä vielä innostua uuteen kukintaan pienen parturoinnin myötä.
Ei muuta kuin sakset käteen ja nips, naps! Varret lyhenivät n. 5cm mittaan.


Parturoinnin seurauksena jäi kasa kauniita kukkia ja sisällä onkin nyt orvokkeja pikku maljakoissa.


Kuvissa näkyvät vihreät pöytätabletit ovat muuten siskoni virkkaamat. 
Mallin nimi on Juhannusruusu. Sama malli, jolla tehdään myös mattoja. 
Lanka on ns. muurauslanka, mikä pari vuotta sitten nousi varsinaiseksi hittituotteeksi virkkaajien keskuudessa. Jopa niin, että lanka välillä loppui kokonaan mm. Bilteman hyllyiltä.
Lanka sopii hyvin virkkaukseen ja askarteluun sekä linjalangaksi vaaka- ja pystysuorien kulmien ja linjojen varmistamiseen. Jos oikein olen ymmäränyt niin muurarit ovat, ainakin ennen, käyttäneet lankaa tuohon viimeksi mainittuun.


Lanka on napakkaa, joten tabletit säilyttävät hyvin ryhtinsä pöydällä.
Materiaali on likaa hylkivä, mutta sattuuhan niitä haavereita joskus ja pestäkin pitää.  Koneeseen en uskaltanut maidon kastelemaa tablettia laittaa vaan huuhdoin kraanan alla.
Langan värikirjo on laaja, joka makuun. Toiveestani sain nämä vihreät tabletit ja jouluksi on tilauksessa joulun punaiset:)

Mutta takaisin orvokeihin...
Keittiön kaapeista löytyy pikkukimpuille sopivia maljakoita, kuten tämä vanha Arabian kermanekka. En tiedä minkä vuosikymmenen tuotantoa kermakko on. Vähän on kolhuja ja lohkeimia saanut kylkiinsä, minkä vuoksi hoitaa pikkumaljakon virkaa.




Näiden kahden orvokkimaljakon jälkeen jäi vielä jäljelle pienen pieniä ja lyhytvartisia kukkia. Kieputin lankaköynnöksen oksasta löysän, kranssin pikku maljan reunalle. Näin ne kaikista lyhytvartisimmat orvokinoksat sai pujoteltua kranssin lomaan. Muutoin olisivat hukkuneet maljan pohjalle.



Aurinkoista alkavaa viikkoa! Toivottavasti kylmimmät yöt jo ovat takanapäin.