Touko18

Touko18

maanantai 23. lokakuuta 2017

KUURANKUKKIA

Tänä vuonna olen tuntenut, pitkästä aikaa, lapsenomaista iloa ensimmäisistä talven merkeistä:
kohmeisesta metsäpolusta jalkojen alla, hennosta kuurasta nurmikon pinnalla ja ensimmäisistä lumihiutaleista kasvoilla. Muistatteko, kuinka lapsena niitä talven ensimmäisiä lumihiutaleita metsästettiin kielen päälle?  Yllätin itseni tekemästä juuri tuota viimeksi mainittua alkutalven iloa viikonvaihteessa aamulenkillä metsässä Bennon ja Vilin kanssa....Olisi ehkä herättänyt muissa kulkijoissa hilpeyttä, jos olisin toiminut samoin jossain ihmisten ilmoilla:)

Mihinköhän tuo lapsenomainen kyky ihmetellä ja iloita pienistä asioista usein häviää aikuistuessa?
Taito tarttua hetkeen ja huomata pienien asioiden olemassaolo. Lohdullista on, että tuota taitoa voi jokainen harjoitella uudelleen, iästä huolimatta.

Yhden, lähes taianomaisen hetken, koin tänä iltana tuolla pihamaalla. Ulkona oli jo kovasti hämärä, muttei vielä pimeä. Nappasin ulos lähtiessä kameran taskuun. Sieltä löytyi kukkasia, eikä mitä tahansa kukkia vaan kuurankukkia!













Lopuksi vielä muutama kuva kasvihuoneen puolelta, jonne ensimmäiset valot on kieputettu havujen oksiin ja käpyjä on sinkoillut sinne tänne:)







Pakkasaamuja, lumihiutaleita ja iloista mieltä!

1 kommentti: